Sukupolvenvaihdos tuo uutta intoa ja uskoa tulevaisuuteen
Tilalla Hämeenlinnan seudulla on koettu suuri, mutta luonnollinen muutos.
Osittainen sukupolvenvaihdos on tehty osakeyhtiössä, ja uusi vetäjä Otto jatkaa tilan toimintaa yhdessä vanhempiensa kanssa.
Tilan arki on vahvasti perhekeskeistä, ja tulevaisuuteen katsotaan rohkeasti – perinteitä kunnioittaen, mutta uusia ratkaisuja hyödyntäen.
Perhe ja jatkumo
Tila on ollut saman perheen omistuksessa jo kolmessa sukupolvessa.
Janne Näsi otti vastuun omilta vanhemmiltaan vuonna 1993, ja nyt hänen poikansa Otto on astunut vahvasti mukaan toimintaan.
Tila muutettiin osakeyhtiöksi kaksi vuotta sitten, mikä mahdollisti sujuvan vastuunjaon ja suunnitelmallisen kehittämisen.
”Meillä nämä asiat on tehty yhdessä ja omassa tahdissa. Ei pakolla, vaan halusta jatkaa ja kehittää”, isä kertoo.
Oton päätös jatkaa ei syntynyt yllättäen, vaan oli itsestäänselvyys jo lapsuudesta lähtien.
”Kyllä mä oon pikkupojasta asti ollu varma, että tässä jatkan nyt. Ei siihen ollut mitään semmosta yksittäistä tekijää. Mä oon ollu varmaan yhden vanhasta asti traktorissa. Yks meidän harjoittelijoista on vaihtanut mulle vaipojakin silloin, kun se oli pellolla käärimässä ja mä olin kyydissä siellä”, Otto naurahtaa.
Arjen rytmi ja teknologian merkitys
Tila on kasvanut ja kehittynyt määrätietoisesti.
Lypsäviä lehmiä on tällä hetkellä noin 140, ja kolmas lypsyrobotti on otettu käyttöön.
Teknologian avulla työnkuva on muuttunut, mutta eläinten hyvinvointi ja työn ilo ovat säilyneet toimintaa ohjaavina arvoina.
”Robotit toivat paljon helpotusta arkeen ja mahdollistivat paremman työn suunnittelun. Nyt neljä ihmistä pyörittää tilaa sujuvasti, ja kesällä saadaan apukäsiä sesonkiaikaan”, isä kertoo.
Tila tuottaa tällä hetkellä noin 1,4–1,5 miljoonaa litraa maitoa vuodessa, ja tavoitteena on lähivuosina ylittää kahden miljoonan litran raja.
Suunta on vahvasti oikea – eläinten terveys ja tuotannon taso kertovat, että tavoite on täysin saavutettavissa.
Hyvinvointi näkyy tuloksissa
Eläinten hyvinvointi on tilalla kaiken lähtökohta.
Parissa käytetään turvetta, ja poikimiset tapahtuvat tilavissa, oljilla pehmustetuissa karsinoissa.
”Lehmien makuumukavuus ja hyvä kuivitus ovat meille tärkeitä asioita. Kun eläimillä on hyvä olla, se näkyy heti tuloksissa ja maidon laadussa”, isä kertoo.
Eläinten terveysluvut ovat erinomaisia: antibiootteja tarvitaan vain harvoin, ja poikimiset sujuvat hyvin.
”Kun eläimet voivat hyvin, kaikki muukin toimii”, hän lisää tyytyväisenä.
Alan haasteet ja sitovuuden todellisuus
Otto myöntää, että karjatilan arki ei sovi kaikille.
”Ehkä suurin haaste on se, että tää on niin sitovaa. Aika harva on valmis tähän, koska tilalta pois oleminen vaatii aina järjestelyjä – on oltava joku tekemässä työt. Jos ei oo lomittajaa tai apulaista, niin työt tehdään aina itse. Mutta ei tarvii kyllä ikinä keksiä tekemistä – ei oo tylsää päivää,” Otto kertoo hymyillen.
Hän kuitenkin näkee työn merkityksen vahvana:
”Tää on kokopäiväistä yrittäjyyttä. Ei aamulla oo vaihtoehtoja, mutta se on just se juttu.”
Isä nyökkää vieressä:
”Tämä on ala, jossa on vastuuta, mutta myös vapautta. Se antaa paljon, kun siihen suhtautuu oikealla asenteella.”
Kestävä kehitys ja käytännön ratkaisut
Tilalla panostetaan energiatehokkuuteen ja ympäristöystävällisiin ratkaisuihin.
Lämpö tuotetaan oman metsän hakkeella, ja lanta hyödynnetään pelloilla mahdollisimman tehokkaasti.
Aurinkovoimalan asennus on suunnitteilla tulevalle keväälle.
”Meille kestävä kehitys tarkoittaa ennen kaikkea järkevää ja tehokasta tekemistä. Kun tuotanto on kunnossa, myös päästöt per maitokilo pienenevät. Tää on jatkuvaa kehittämistä, ei pelkkiä iskulauseita”, isä tiivistää.
Yhteistyö Hämeenlinnan Osuusmeijerin kanssa
Tilalla on pitkä historia Hämeenlinnan Osuusmeijerin jäsenenä, ja yhteistyö jatkuu vahvana.
”Meijerin kanssa on ollut helppo ja luotettava yhteistyö. Kun on kysyttävää, saa aina vastauksen. Arvostan sitä, että asiat hoidetaan paikallisesti ja rehdisti”, isä kertoo.
Uskoa tulevaisuuteen
Vaikka ala muuttuu ja kulutustottumukset elävät, Otto ja hänen perheensä uskovat maidontuotannon tulevaisuuteen.
”En tiedä montaakaan alaa, jossa näkee oman kätensä jäljen näin nopeasti. Tässä pystyy oikeasti vaikuttamaan moneen asiaan, ja se tekee tästä palkitsevaa,” Otto toteaa.
Tilalla vallitsee tekemisen ilo ja toivo tulevaisuudesta.
”Onhan tämä välillä hullun hommaa, mutta hyvää sellaista,” isä hymyilee.
”Kun näkee, että pojalla on kipinä ja usko tähän työhön, tietää, että tila on hyvissä käsissä.”
