Maija Salosen maitotilan päärakennuksella, parin kilometrin päässä navetalta, ovat ankat puutarhatöissä. Ankkojen tehtävänä on pitää lehtokotilokanta maltillisena ja hillitä kylätietä ohi ajavien autojen vauhtia.
Päärakennuksen pihan perällä on talli, jonka takaa kurvaavat mönkijällä innokkaat apulaiset Jesse (11 vuotta), Joel (7) ja Jaska (5). Pojilla on koulusta syysloma, eikä se ilmeistä päätellen haittaa ollenkaan.
Maija Salonen on maatilalta kotoisin itsekin, vaikka Herttualassa oleva tila ei ole suvun tila. Tuomisen tilan Maija osti miehensä Jarin kanssa vuonna 1993. Sitä ennen harjoitettiin vuokraviljelyä vuodesta 1974 ja maidontuotantoakin vuodesta 1990.
Maijalla oli kotitilalla 5 hiehoa, eikä ajatuksena silloin ollut maitotilalliseksi ryhtyminen, mutta yhden hiehon poikiessa Maija totesi: ”Nyt minusta tuli sitten maidontuottaja.” Nykyisellään tilalla on 50 lehmää. Maitotilallisen arkea Maijalle on ollut paljolti mahdollistamassa Jari.
Kun tilalle rakennettiin uutta parsinavettaa, olivat navettastandardit kovin erilaiset ja ”liian leveiden käytävien ja ruokintapöydän sekä ylimääräisen ilmatilan” vuoksi rakentamiseen ei herunut pankista rahoitusta, vaikka asiaa puitiin aina maatalousministeriössä asti. Maija oli toiminut pitkään lomittajana ja tiesi tarkalleen mitä navetaltaan odottaa, ja mitä sinne ehdottomasti ei halua. Niinpä hän piti päänsä ja toiveiden mukainen navetta valmistui 1997. Pian rakennustöiden alettua navettoja koskevat standardit muuttuivat.
Alkujaan tila tuotti maitoa Mouhijärven Osuusmeijerille. Meijerin ajauduttua konkurssiin 1999, tila löysi uuden ja turvallisen ”kodin” Hämeenlinnan Osuusmeijeristä. Pojista nuorin, Jaska, on erittäin tarkka maidonostaja, sillä hänelle kelpaa vain ”mummun maito”, Hämeenlinnan lehmälogo pitää löytyä purkista tai sitä kotiin osteta.
